HauHauHaukun jos tahdon

Tämän kahden kuukauden aikana, jona Kurko on meillä ollut, olen huomannut Kurkon virallisen nimen todella olleen enne. Poika käyttää äänihuuliaan todella lahjakkaasti monissa erilaisissa tilanteissa. Ääntä on kiva käyttää käskiessä, leikkiessä Ahdin kanssa, tyhjentäessä kongia, järsiessä luita ja riehuessa omien lelujen kanssa. Erilaisia äänen variaatioita löytyy Kurkolta hyvin useita. Pelkästään haukkuja on kymmeniä, siihen lisäksi vielä urahdukset, vikinät ja murinat, ja täällä ei koskaan ole hiljaista.

Kahden kuukauden aikana on tullut myös huomattua pienen miehen tarmo ja halu suorittaa annettuja tehtäviä. Olen laittanut L-kokoiseen kongiin lihaa ja sen jälkeen kongin pakastimeen niin, että liha on jäätynyt kongin sisälle. Kurkolla menee noin tunti jäisen lihan saamiseen parempiin suihin kongin sisältä. Tämän jälkeen olen laittanut napuja aktivointipalloon kolmessa erässä ja Kurko on tyhjentänyt joka kerta intoa puhkuen pallon. Tämänkään jälkeen poika ei ole vielä väsähtänyt vaan alkaa riekkaamaan luidensa kimpussa. Poika viskoo painavia putkiluita pitkin laminaattia ja murisee ja urisee luilleen. Hetken Kurko järsii luita ja urisee samalla ja sitten alkaa taas luiden heittely. Tämän jatkuttua noin 10-30minuuttia, SAATTAA poika olla sen verran väsähtänyt, että nukkuu jonkun aikaa. 

Kuva netistä

Kuva netistä

Tällä hetkellä kaikista väsyttävimmät ulkoleikit ovat sellaisia, jossa on mukana vieraita koiria. Muutaman kerran olemme saaneet leikkikaveriksi melkein saman ikäisiä pentuja, ja voi sitä riemua. Kurko hieman jännittää aikuisten tai nuorten koirien seurassa mutta pentujen kanssa leikkiessä kaikki arkuus ja jännitys on tiessään. Poika hyppii kaverin päälle ja juoksee ympäri maita ja mantuja toisen pennun kanssa. Sitä touhua ei voi kuin hymyssä suin katsoa. 

Kurko on aika hienosti myös oppinut noutamaan pallon. Poika säntää pallon perään ja tuo sen luokse käskyllä "tuo". Tällä hetkellä mennään vielä niin, että vaihdetaan pallo namiin. Poika juoksee pallo suussa luokse ja viskaa sen jalkoihini saadakseen mahdollisimman nopeasti herkun itselleen. Tuo palkkautuu paremmin kuin hyvin herkuilla. Saa nähdä, jatkuuko tämä teininäkin vai loppuuko ruokahalu silloin.

Loppuun vielä muutaman kuva 15-viikkoisesta hurmurista

Pepusta koko seisotuskuva. Yritys hyvä 10! 

Sivuprofiili

Kuka pelkää lääkäritätiä?

Tänään oli Kurkon ensimmäisen rokotuksen aika. Ennen lääkärille menoa lähdettiin ulkoilemaan ja purkamaan enimmät energiat pikkumiehestä ja samalla ottamaan 12-viikkois kuvat.
Länsirannikon eläinklinikka vaikutti 10 sekuntia Kurkosta hieman epäilyttävältä ja kartettavalta paikalta. Poika ilmiesesti kuuli sisältä puhetta ja paikka alkoi kiinnostamaan (ihmiset ovat äärettömän pop). Varovasti poika tuli sisälle ja painui välittömästi turvaan jalkoihini. Eipä Kurko siellä tosin kauaa viihtynyt kun piti päästä tutkailemaan uutta paikkaa. Puntarillakin Kurkku käväisi ja puntari näytti lukemaa 8,6kg.
Eläinlääkärin vastaanotolle poika lähti reippain mielin. Ihan hyvin antoi myös lääkärin tutkailla ja kuunnella sydäntä. Ell Marina antoi Kurkolle muutaman namipalan häiriöksi, jotta sai helposti pistettyä rokotuksen. Eihän Kurko edes mitään huomannut, jatkoi tyytyväisenä vain namien mussuttamista. :)
Kovasti ell kehui, että Kurko vaikuttaa oikein reippaalta miehenalulta.
Taisi olla väsyttävä reissu kun pieni tuhisee tyytyväisenä täydessä unessa. :)

Loppuun vielä muutama kuva 12 viikkoisesta pojanklopista.

Syöminen on pop!         

             Pissaaminen ulos ei niinkään..

Sen olen voinut todeta, että Kurko RAKASTAA syömistä. Ruoan odottaminen on Kurkosta aivan pöyristyttävää. Poika istuu vieressä ja komentaa välillä, että sapuska saapuisi nassun eteen nopeammin. 

Ruoka syödään kauhealla tohinalla samalla kovaäänisesti maiskutellen, selkeä kulinaristi-Kurko! Ruoan syötyään alkaa usein kipon komentaminen. Aivan kuin poika yrittäisi käskeä kippoa täyttymään uudelleen. Tässä vaiheessa luulisi, että ruoka-annoksia pitäisi suurentaa. Olen kuitenkin koittanut laittaa isomman annoksen ja sama peli jatkuu silti. Tuo varmaan söisi säkillisen ruokaa ja komentaisi säki tyhjettyä, sitä täyttymään uudestaan. :P No, henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että JES, se syö! :) Saa nähdä tekeekö teini-ikä tullessaan kepposet ja pojasta nirsoilijan.

Meillä Kurko barffaa puoliksi. Eli puolet ruoasta koostuu nappulasta ja puolet lihasta. Lisäksi ruokaan lisäilen joka päivä lohiöljyä. Ruoka-annoksiin kuuluu vaihtelevasti myös maustamaton luonnonjogurtti, valkosipuli, kasvikset, sisäelimet ja puuro. Puuroa en ole vielä tosin kovin useasti laittanut. Lisäksi Kurkolle tarjoillaan herkkuina ja hammasharjan virkaa toimittamaan lihaisia luita suoraan pakkasesta tai sitten ihan kuivatettuja esim putkiluita. 

Olemme ostaneet Mustista ja Mirristä Maukas -merkkisiä lihoja ja kasvissosetta. Nyt juuri loppui poronliha. Kuuluukohan poron haista raakana aivan p*skalle?! Siltä se kuitenkin haisi. Väri oli hyvä, eli punainen. Ei ollut harmaita tai muita tummuneita kohtia, joten oletin, että liha on syömiskelpoista. En ikinä ennen ollut käsitellyt raakaa poronlihaa, joten tuo haju oli aivan uusi asia. :O

Kuva netistä

Meillä on ollut aika haastavaa saada Kurko pissaamaan ulos. Alussa Kurko iloisena tepasteli ulkona ympäriinsä, tutki uusia asioita ja roikkui housunpunteissa. Sisälle päästyään, poika ryntäsi ensimmäisenä pissalle - olihan ulkoilu ollut niin jännitäävää, että oli kerennyt pissahätäkin tulla! 

Sisällä Kurko oppi aika nopeasti pissaamaan onneksi alustalle, joka helpottaa suuresti siivoustöitä.

Tällä hetkellä Kurkku osaa jo aika hyvin tehdä tarpeensa ulkona. Alustan täytyy olla nurmikkoinen, ei saa olla korkeaa heinää. Nyt on tullut esille myös uusi haaste - Kurko EI suostu pissimään, jos nurmikko on märkää sateen takia. :P

Olemme muuten ostaneet Mustista ja Mirristä koiranpennuille tarkoitettuja pissa-alustoja! :D Kirsillä (kasvilla) oli pennuille alustoja (jotka minä tunnen nimellä kroonikkovaippa) ja totesimme, että ne ovat PALJON parempia kuin sanomalehdet. Lehdet kun eivät oikeastaan ime kunnolla pissaa ja kun imevät, pissa menee kuitenkin läpi asti ja kastelee lattian. 

Kuva netistä

Kuva netistä

Parin viime viikon aikana olen enemmän ja enemmän innostunut ajatuksesta, että kokeilisimme Kurkon kanssa mennä myöhemmin koittamaan, miten lampaiden paimennus luonnistuisi pojalta. Löysinkin tutun laittaman linkin kautta aivan älyttömän hyvän paikan, johon voisimme mennä. (http://fiilis.weebly.com/paimennuskoulutus.html) Tuo paikka vaikuttaa liian hyvältä, ollakseen edes totta. Kaiken lisäksi, se ei ole edes kovin kaukana! Tahtoisin mennä sinne Kurkon kanssa myös pentukouluun, mutta ehkä paikkaan on kuitenkin sen verran matkaa, että jokaviikkoinen ajaminen sinne pentukouluun olisi hiukan liikaa. Ei ehkä minun mielestäni, mutta villi veikkaus, että J ei innostuisi asiasta ollenkaa. :D Jos Kurko nyt syttyisi tuohon paimentamiseen, niin ehkä voisi käydä kerran kuussa Ilmajoella treenailemassa. :) 

Kuva collieyhdistyksen sivuilta

Nappisilmä

Olen Kurkon kanssa harjoitellut malttamista ja odottamista ruokailutilanteissa. Sekoitan Kurkun ruoan kippoon samalla, kun pieni mies jo tomerasti istuu vierelläni rinta rottingilla odottamassa sapuskaa saapuvaksi. Ruoan ollessa valmis, pyydän Kurkoa istumaan eteeni. Kurkon täytyy katsoa minua silmiin herkeämättä ja kertaakaan muualle vilkaisematta, jotta ansaitsee ruokansa. Aloitimme tämän melkein heti Kurkon saavuttua ja olemme pitkäjänteisesti ja hitaasti edeten harjoitelleet. Aluksi Kurko sai ruoan vain vilkaisemalla silmiini. Tällä hetkellä mennään kuudessa sekunnissa. :) Kurko on uskomattoman valloittavan näköinen istuessaan kuin patsas ja odottaessaan kippoaan. :) Parin kuukauden päästä on tavoitteena, että poika jaksaa odottaa ainakin sen puoli minuuttia. Vähitellen pidennetään aikaa. :)

Leikkiminen on Kurkon mielestä aivan paras juttu. Kivoimman lelut on mamin piiiiitkä villasukka ja kudottu "pötkylä", jossa on täytteet sisällä. Vedän lelua lattiaa pitkin ja Kurko hyökkää vauhdilla lelun kimppuun. Kurko oppi aivan kuin itsellään tuomaan lelun minulle heitettyäni sen vähän matkan päähän. Nyt poika säntää kauhealla vauhdilla lelun perään ja juoksee takaisin luokseni, välillä hyppää syliin asti. Tätä treenataan nyt leikkien joka päivä, että alkaa sujumaan. Olen lisännyt leikkiin myös käskyn "tuo", jotta Kurkku oppii noutamaan käskystä. Koitin tuota "nouda" -käskyä mutta se ei tuntunut sopivalta, joten vaihdoin sen lyhyempään käskysanaan. :)

Harjaamista meillä on myös treenailtu. Aivan alussa Kurko hyökkäsi harjan kimppuun hampaillaan heti, kun se kosketti turkkia. Nyt olen tutun neuvoa noudattanut ja hämännyt poikaa aluksi silittämällä ja sitten harjannut harjalla muutaman kerran ja taas silittänyt. Edistystä on tapahtunut ja ehkä parin kuukauden päästä harjoittelun jälkeen saa Kurkkua harjata jo kunnolla ilman hampaita harjan varressa. 

Kurko osasi TÄYDELLISESTI tänne -käskyn parin viikon ajan. Ei tarvinnut kuin kerran sanoa ja poika juoksi heti luokse. Nyt ei ole enää toivoakaan, että Kurkkua kiinnostaisi tulla luokse käskystä. Varsinkin jos olemme tutussa paikassa, korvat häviävät helposti. Tätä saa siis treenailla huolella. Silloin kun on namit mukana, niin luoksetulo on taattua. 

Iiks, meillä on koirille varattu Studio Streetistä kuvausaika ensikuulle. Odotan innolla mutta jännittää, osaavatko koirat käyttäytyä ja saako niistä mitään hyviä kuvia. :D Onneksi valokuvaaja vaikutti puhelimessa ainakin todella todella ammattitaitoiselta. 

Loppuun vielä muutama kuva 11 viikkoisesta Kurkusta ja kamusta Ahdista

Tulevaisuuden suunnitelmia

Odotan tulevaisuutta Kurkon kanssa suurella mielenkiinnolla. Meillä on aika paljon tavoitteita ja aikomuksia, joista varmasti ajan kanssa tulee nousemaan ne, jotka eniten innostavat itseä ja koiraa.

Suunnitelma on jotakuinkin seuraavanlainen

1. Peruskäskyjä kotosalla

2. Rokotusten ollessa kunnossa, olemme menossa tänne http://www.paws.fi/33 aluksi           pentuparkkiin  ja pentukurssille.

3. Pentukurssin suoritettuamme, ajattelin ilmottautua tokon alkeet -kurssille samaiseen paikkaan

4. näyttelykurssi luultavasti myös tullaan käymään, vaikka näyttelyt eivät ainakaan tällä hetkellä ole listallamme numero ykkösenä

5. Hakua olen ajatellut sitten, kun perustottelevaisuus on hyvällä pohjalla. Luultavasti vasta sen jälkeen aloittelemme hakua kun Kurko on hieman aikuistunut.

6. Jälki kuuluu myös listallemme ja sen tiimoilta asiat ovat myös edenneet. Olemme menossa 30.9.2012  Suomen Collieyhdistyksen Pohjanmaan alaosaston järjestämään metsähaku päivään.

Tälläisiä suunnitelmia meillä tällä hetkellä. Katsotaan parin vuoden päästä, kuinka moni niistä on toteutunut. :)

Olisin myös kiinnostunut kokeilemaan Kurkon kanssa ihan oikeaa lampaiden paimennusta. Täytyy ottaa selvää, onko täällä lähellä moiseen mahdollisuutta.

Loppuun vielä muutama kuva aina niin inspiroivasta ja ah niin komeasta isukista Hoaxista (Say Wuf Hidden Hoax, Kurkon isä)

Kirsi Leppälammin Hoax hyppää

Hoax noutaa

Kurkun kasvua

Tässä muutama kuva Kurkon kasvusta

5vko

6vko

melkein 7vko

vähän yli 7vko

8vko

8vko

9,5 vko

10vko

Kurkkumiehen kotiutuminen

JÄNNITTI!! Jännitin enemmän sitä, mitä Ahti sanoo pienestä pennusta kuin itse pennun hakemista. Mitä, jos Ahti ei hyväksykään pentua? Mitä jos se tekee pennulle jotakin? Mitä jos se liiskaa pennun heti? 

Lähdimme aamusta ajamaan kohti Uuttakaupunkia. Meidän oli määrä olla perillä yhden kieppeillä. 

Saavuttuamme aloimme käymään pentuopasta ja sopimusta läpi. Tämän tehtyämme, menimme vielä ulos kaikkien pentujen kanssa. Pikkuiset leikkivät yhdessä ja vilistivät pitkin nurmikkoa tietämättöminä, että pian yksi sisaruksista lähtee valloittamaan maailmaa. 

Automatka sujui melko hyvin. Ensimmäisen tunnin verran Kurko vinkui ja haki turvaa sylistäni takapenkillä. Loppuen lopuksi pieni nukahti - puoliksi vesikulhoonsa. Pysähdyimme noin puolessa välissä haukkaamaan jotakin. Tässä vaiheessa pieni mies heräsi ja kun hän huomasi, että mamma syö jotain, alkoi hillitön huuto. Kurko yritti kovasti tunkea suuhuni ja ruokaani, eikä tajunnut, miksi toiset syö mutta hän ei saa mitään. 

Vaasaan päästyämme, menimme Kurkon kanssa kahdestaan tutustumaan kotiin. J lähti hakemaan Ahtia kotiin vanhemmiltani. Kotona laitoin heti Kurkolle ruokaa ja se maistuikin ihan kohtalaisen hyvin. 

J soitti minulle, että ovat nyt tulossa Ahdin kanssa kotiin. Menin Kurkon kanssa läheiselle kentälle odottamaan Ahtia. Päästimme koirat irti, jotta saavat rauhassa ilman hihnoja tutustua. Ahti oli aivan ihmeissään pennusta. Juoksi sitä takaa ja halusi haistella. Kurko pelkäsi Ahti paljon alussa. Raukka pieni ei tainnut ymmärtää ollenkaan, miksi kaveri piti niin outoa ääntä. Ahtikaan ei osaa olla ollenkaan hienovarainen tutustuessaan toisiin koiriin. Ahdin mielessä taitaa aina vain vilkkua teksti "RYNNÄKKÖÖN, VAROKAA RISUT JA MÄNNYNKÄVYT, TÄÄLTÄ MÄ TUUN!!"

Hetken olimme ulkosalla ja vähän kävelimme yhdessä kodin läheisyydessä. Koko iltana Ahti ei oikein olisi malttanut jättää pientä rauhaan ja kävi aivan ylikierroksilla. 

Toisena päivänä onneksi alkoi yhteiselo jo sujua paremmin. Ahti ei ollut enää NIIN kiinnostunut pennusta vaan antoi Kurkon touhailla välillä omiaan. Taisi olla kolmas ilta, kun Ahti tajusi, että tuon pennun kanssa voi LEIKKIÄ! Ahti kun rakastaa lelujaan ja tahtoisi vähän väliä, että joku leikittäisi häntä. Tuosta illasta lähtien kaverit ovat leikkineet yhdessä leuillaan. Ahti menee seisomaan lelu suussaan Kurkon eteen ja odottaa niin kauan, että Kurkku kiinnostuu lelusta ja lähtee sitten juoksemaan karkuun Kurko perässä. 

Kyllä noista hyvät kaverit tulee!